Aatteet kateissa ?
Aate ei ole kuin matto lattialla – pysyy siinä pitämättä Aate ei pysy, jos siitä ei pidetä huolta. Ei mikään aate. Jos jonkin aatteen kannattajat jättävät sikseen huolenpidon omastaan, niin varmasti tilalle tule toinen, ja kolmaskin, neljäskin. Ne täyttävät syntyneen tyhjiön.
Ymmärrän Peltomaan olevan huolissaan työväen aatteesta: ”… erityisesti vasemmiston tulisi katsoa peiliin… ei (aatteellisuus) ole voinut mihinkään hävitä” (ESS 14.5.08) Siinäpä se. Kirjoittaja viittaa vappujuhlissa Lahden torilla pidettyihin puheisiin.
Todellakin! Jos Lahden torilla vappuna esiintyneiden työväenpuolueiden puhujilla jokin aate oli - tuo ”häviämätön” - niin sen suhteen he esiintyivät kuten laulun saituri, mi aarteen piilottaa. Ei ollut aatetta – edes vappuna, työväenliikkeen kansainvälisenä juhlapäivänä. Sitäkin enemmän saatiin kuulla virkamiesmäistä jargonia ja kapulakielistä vatuloimista enimmiltään valtion ja kuntien taloudenhoidosta sekä päivän politiikasta. Vähäisen poikkeuksen teki SAK:n paikallisjärjestön ym. vappujuhla samaisella Lahden torilla. Siinä edes yritettiin. Sen teemana oli vuoden 1918 tapahtumat. Tähän asiaan noissa ”työväenpuolueiden” juhlissa vain viitattiin. Jos oikein kuulin niin toisessa ei edes tätä. Vai peittikö korviani kuulemasta ne älyttömät alatyyliset letkautukset, joita juontaja pudotteli muka mukavina juttuina. Hävetti.
Ei riitä Peltomaan suosittelema peiliin katsominen. Pitäisi olla voimakkaasti suurentava partapeili. Niin kaukana jo ollaan, että pitäisi katsoa läheltä.
Jos, kuten näyttää, työväenliikkeen poliittinen osasto ei osaa olla oppositiossa, ei osaa panna vastaan kaiken maailman ”vieraan aatteen” kuvioille, kuten kuntiin tuputetulle tilaaja-tuottaja-mallille; jos työväenliike ei osaa panna hanttiin kaikkialle ulottuvalle kaupallistamiselle, niin ollaan luovuttu aatteesta. Ihan itse. Seuraukset ovat sen mukaiset. Sitten astuvat voimaan toiset aatteet. Ne aatteet panevat toimeksi sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistystoimen, nuorisotyön, vanhusten huollon ja viime kädessä koko yhteiskunnan, valtiollisine- ja kunnallispoliitikkoineen, siirtämisen kapitalismin rahastuksen piiriin.
Hyvä johdatus asiaan olisi kuunnella Ajantasa-ohjelma Ylellä. Se on kuultavissa Ylen Areenalla vielä 19.5. asti. Siinä vähän tarkempaa katsomista suosittelevat, miksei myös työväenliikkeelle, Helsingin sosiaalikeskuksen johtaja Kati Peltola, Jyväskylän yliopiston sosiaalityön laitoksen professori Aili-Leena Matthies ja palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander.
On jännä asia, mutta luulisi työväenpuolueiden kannalta myös järkyttävä, että todellisuutta peilataan ja ”aatteellisuutta” kuullaan yhä useammin muilla foorumeilla kuin työväenpuolueiden järjestämissä tilaisuuksissa, vappujuhlat mukaan lukien. Sitten vielä ihmetellään noiden puolueiden vetovoiman perään. Ja aatteellisuuden.
Markus Puranen