Kapina, pakina ja tulopolitiikka
Muuan tunnetulla henkilöllä on kadehdittavan tuuheat hiukset. Hän juoksentelee päätään repien käytäviä pitkin ja poikin. Jokaiseen koppiin hän kurkistaa: kuka sen ”Työväen presidentin” keksi!
Ei ymmärtänyt tuo herra kokoomuskentän olevan noin yksioikoista. Ei arvannut hän, että ay-liikkeeseen tähystäjiksi asetetut rupeaisivat jotakin touhuamaankin, ihan itse. Ei hän tiennyt näillä olevan kovin heikko käsitys parlamentarismista. Tehy vasemmistolaisine vaatimuksineen esiintyy ponnella, joka vasemmistolla pahimmillaan oli, miettii tuuheatukkainen mies. Omia niiden piti olla.
Ei hän ole yksin harmissaan.
Tulopolitiikkauskovaiset toipuvat järkytyksestä, hitaasti. Majoista, joissa tulopolitiikkauskovaiset asuvat, lähetetään kirje: tota noin, voishan sille Tehylle jotakin myötatuntoakin osoittaa. Asialla ei ole kiire. Pitää tässä nyt vähän seurata mitä tapahtuu. Näin työtekijäpuolella. Työnantajajärjestöissä haikaillaan tulopolitiikan perään ellei aikaisempiinkin, ammattiyhdistysliikettä edeltäviin aikoihin.
Keskusta tulee olemaan vaikeuksissa. Isännät huomaamaan kohta, jotta miten sitten mennään, kun ihmisen ruumiinhoito ei ole kunnossa. Tässä on ollut kaikenlaista remppaa ja synnytyskin näyttää olevan tulossa. Päivät menee pellolla, navetassa, metsissä ja varsinkin pankinjohtajan juttusilla. Illat ja yöt kuluvat kirjanpidon ja Eu-kaavakkeiden parissa. Ei oikein joutaisi avuttomana sairastelemaan.
Kokoomuksessa kypärälinja pölähtää esille. Turpeet pyyhitään kamppeista, noustaan seisomaan ja sanotaan: siinä se teidän sosiaalinen kapitalisminne.
Vihreät jatkavat taisteluaan lillukanvarvuissa. Jotain ministeri möläyttää, mitä tahansa, niin kuin on tehnytkin, kunhan hallituksessa pysytään ja tormakkaalta näytetään.
Ai niin. Hallituspuolueista meinasi unohtua ruotsalaisen kansanpuolue. Tässä yhteydessä siitä ei ole enempää sanottavaa.
Niin sanotun eduskunnan niin sanottu oppositio on haistavinaan saumaa. Siihen pureutuminen kumminkin vähän ilettää. Syytökset nykyhallituksen menettelyssä asiassa on liian helposti osoitettavissa aikaisempien hallitusten perinnöksi. Siihen pystyy Syskovitshinkin. Hallitukselta vaaditaan ennen näkemätöntä mielikuvitusta. Tätä ominaisuutta tarvitaan nyt muuhun käyttöön kuin tähänastiseen uusien verojen ja kapitalistien tukitapojen keksimiseen.
Tehyn toimet järkyttävät työmarkkinalaitosta ja erikseen eduskuntapuolueilla miehitettyä kuntatyönantajaa, joka harkitsee kovia keinoja. Niistä ensimmäisiä, lempeimpiä, on vasta kokeiltu. Joukkoirtisanoutumisista on vaikea saada tolkkua. Katsottiin Paasilinnan Joukkoitsemurhista, kun lakikirjoista ei tuntunut löytyvän tilanteeseen sopivaa neuvoa. Päijät-Hämeessä jo keräillään henkilökohtaisia vakuutuksia yksitellen irtisanoutumisen totisuuden todentamiseksi.
Mutta kun joka paikassa on omia. Kapinassa ja tulopolitiikassa oli toisin. Kapinassa kulkijan selkään tökättiin aseella ja kysyttiin: punainen vai valkoinen. Vastaukseksi sai: riippuu siitä kuka kysyy. Tulopolitiikan kaudella oltiin samassa veneessä. Molemmissa tapauksissa kuitenkin tiesi jokseenkin kuka mitäkin on, saattoi ainakin arvata, jollakin tarkkuudella.
Niin siitä pakinasta. Sellaista ei asiasta voi kirjoittaa. Tehyä vastaan avoimesti tai peitellysti kampanjoivat tekevät sitä.
Markus Puranen