Moni kuntalainen on ilmaissut, että ”ainakin näin päältä katsoen koko touhu on vähän mahoa” tarkoittaen tätä kunnallista päätöksentekoa. Sitä se on myös sisältä katsoen. Olin nimittäin koulutuksessa ja kokouksessa.
Kokous ja sitä edeltävä ”koulutustilaisuus” löi ällikällä. Aavistin kyllä mitä tuleman pitää, mutta en kuitenkaan uskonut, että niin voisi olla. Mutta oli. ”Koulutustilaisuuden” tarkoituksena oli ”ajaa sisään uudet lautakunnan jäsenet vaativaan tehtäväänsä”, niin kuin sanottiin. Kokous puolestaan näytettiin pitävän muuten vain, koska oli jonkinlainen pakko.
Asemansa ja palkkansa puolesta korkea virkamies heijasti kalvoja helmiäiskankaalle. (Tietenkin heijasti, koska on opetettu, että sellainen havainnollistaa esitystä.) Puolitoista tuntia hän luki niitä. Jotenkin menisi tällaiseen tottumattoman kaaliin, jos olisi esitetty yksikin osallistujille uusi ja tuntematon asia. Kalvot olivat identtisiä lautakunnan jäsenille lähetetyn aineiston kanssa.
Ei se ihan noin mennyt. Oli virkamiehellä vähän flunssaa ja lasertäplästä loppui patteri. Nämä seikat poikkesivat ennalta lähetetystä aineistosta. Kaalejako me lautakunnan jäsenet olemmekin?
Sitten kun koulutuksesta päästiin, alkoi varsinainen lautakunnan kokous.
Kokouksen asialistalla oli 11 asiaa. Elleivät ne olleet ”tiedoksi merkittäviä” niin sitten niistä oli tehty päätös jo aikaisemmin tai tehdään vasta myöhemmin; joko tässä tai muualla – yleensä jälkimmäisessä. Yksikään varsinainen asia ei ollut tämän joukon koolla ollessa juuri nyt päätettävissä. Silti kaikki saivat 84 euron kokouspalkkion. (Tähän asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota kaiken aikaa). Lautakunnan puheenjohtaja osasi lukea melko sujuvasti sen mitä ennalta lähetettyyn paperiin oli kirjoitettu. Me lautakunnan jäsenet kuuntelimme - toisen puolitoista tuntia. Vilkkaimmat, ja sellaisia näyttää olevan, ehtivät puhua kyllä: raamit vain olivat niin ahtaat, että heidän puheensa eivät ollenkaan liittyneet käsillä olevaan asiaan. Heillä ei ilmeisesti ole kotona kuulijoita. Käytettyjen puheenvuorojen perusteella näin on.
Ei se ihan luppokoulutusta ja - kokoustamista ole tuommoinen. Saahan näissä tilaisuuksissa virkistyksekseen tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Sellaisia, jotka pois lähtiessään narikassa tuhisevat, jotta ”voihan paska millaista ajanviettoa”; sellaisia, jotka tilaisuudessa istuvat hievahtamatta kiinnostuneen näköisinä.
Ja ”koulutus” jatkuu! Tarkoituksena on koota kaikki kulmakunnan saman alan kaalit (seutuyhteistyöksi kai sitä nimitetään) koulutustilaisuuteen. Ohjelman mukaan ensin syödään yksi tunti, sitten tuputetaan niitä asioita, jotka jokaisen kunnan asianomaisen lautakunnan jäsenelle on selitetty jo aikaisemmin heidän omissa kunnissaan - ja kuten näyttää sekä kirjallisesti että suullisesti. Sitten pidetään puoli tuntia kahvipaussia, jonka jälkeen heitellään jokaiselle entuudestaan tuttuja fläppejä ja lopuksi on cocktail. Koulutusajaksi jää 3,5 tuntia.
On arvioitu, että sitä ei jaksa tuommoista ilman buffet-lounasta, kahvitarjoiluja ja cocktailia, kaupungin hienoimmassa hotellissa. Tilaisuus on merkitty asianomaisen lautakunnan budjettiin, joka on yksimielisesti aikaisemmin hyväksytty eikä siihenkään enää voinut vaikuttaa. Jos kaikki kutsutut tulevat paikalle koulutustilaisuus maksaa noin 7000 veroeuroa. Asian laitaa tiedusteltaessa kysyjä sai kuulla, että monet vastaavat koulutustilaisuudet maksavat paljon enemmän. Sitä paitsi kokousaineisto sisältyy hintaan. Jotenkin tuntui tyhmältä edes tiedustella asiaa.
Markus Puranen