3.11.2008 Seppo Ruotsalainen

 

 ”FINANSSIKRIISIN” TAUSTALTA NOUSEE SOSIALISMIN VAIHTOEHTO

  Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoilta syyskesällä 2007 liikkeelle lähtenyt ns, finanssimarkkinoiden kriisi siirtyi dramaattisesti syvenevään vaiheeseen kuluvan vuoden syyskuun puolivälissä, jolloin jättimäinen yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin. Kriisi on sen jälkeen levinnyt hämmästyttävällä nopeudella Aasiaan, Eurooppaan ja koko maailmaan.

Kuvitteellinen talous

  Tämän hetken ehkä olennaisin ja ajankohtaisin ilmiö on, että kapitalistisesti johdetun perustuotannon ”päälle” on synnytetty valtavan laaja kuvitteellisen talouden alue. Osakejärjestelmä ja koko kuvitteellisen talouden lohko on tavallaan antagonistisessa suhteessa reaalitalouteen nähden. ”Pääoman” kolmannessa kirjassa Marx totesi, että osakejärjestelmä (Aktienwesen) ”hävittää yksityisteollisuutta sitä mukaa kuin se leviää ja ottaa hallintaansa uusia tuotannon aloja”.

  Johtavien teollisuusmaiden meneillään olevat massiiviset toimet pankkien pelastamiseksi ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä kuvitteellisen eli virtuaalitalouden tukemiseen. Pankeille suunnatuilla tähtitieteellisillä ”tukipaketeilla” on lähinnä vain lisätty massiivisesti virtuaalitalouden tuhovoimaa eli ”pelivaraa” reaalitalouden sektoria vastaan. Järjettömyyden huippu on, että nämä kaksi lohkoa taistelevat toinen toistaan vastaan  jolloin taloudellisia arvoja tuhoutuu mielettömiä määriä aivan turhaan.

  Uusi talousjärjestelmä

  Erityisesti niin sanotun paniikkiperjantain (24.10.08) jälkeen, jolloin osakekurssit putosivat romahdusmaisesti kautta koko maailman, luottolaman ja taantuman pelko ovat muuttuneet todellisuudeksi, mikä saattaa merkitä jopa koko kapitalistisen talousjärjestelmän totaalista romahdusta. Vaihtoehtoisen talousjärjestelmän nostaminen romahtavan järjestelmän tilalle muuttuu välttämättömyydeksi.

  Kapitalismille ei ole löydetty (eikä ole syytä löytääkään) muuta realistista vaihtoehtoa kuin talouden sosialistinen uudelleenjärjestely. Sanottakoonpa sitä ”uuden ajan sosialismiksi” tai 21.vuosisadan sosialismiksi, olemukseltaan se on samaa kuin marxismin klassikoiden alun alkaen luonnehtima talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, jossa yhteiskunta kansan suuren enemmistön puolelle asettuvan valtiovallan johdolla ottaa huolehtiakseen ennen muuta heikoimpien väestönosien eduista.  

Sosialismin edellytykset

  Millaiset edellytykset sosialismin luomiselle ovat nykymaailmassa? Marx ja Engels käsittelivät Brysselissä vuosina 1845-46 kirjoittamassaan ”Saksalaisessa ideologiassa”  tulevan kommunistisen (sosialistisen) yhteiskunnan syntyedellytyksiä. He ottivat lähtökohdakseen Marxin jo aikaisemmin paljastaman vieraantumisilmiön, joka on ymmärrettävä pitkänä maailmanhistoriallisena ja tavallaan pahenemistaan pahenevana prosessina.

  Tuo vieraantuminen voidaan marxismin klassikoiden mukaan voittaa siinä vaiheessa kun se muuttuu  ”sietämättömäksi” mahdiksi ja kun ”tuo vieraantuminen muuttaa ihmiskunnan perusjoukon kerrassaan ’omistamattomaksi’ ja asettaa sen vastakkain samanaikaisesti olemassa olevan rikkauden ja sivistyksen maailman kanssa” (Marx ja Engels, Valitut teokset 6 osassa, osa 2, s.93).

  Marxin ja Engelsin mukaan edellä sanottu edellyttää tuotantovoimien suurta kasvua ja korkeaa kehitysastetta, sillä ”vain tuotantovoimien universaalisen  kehityksen mukana syntyy ihmisten universaalinen kanssakäyminen, jonka vuoksi toisaalta ’omistamattoman’ joukon ilmaantuminen tapahtuu kaikilla kansoilla samanaikaisesti (yleinen kilpataistelu)” (vahvennus KM ja FE). Lukiessani näitä ”Saksalaisen ideologian” rivejä 160 vuoden takaa kuulen samalla radion ykkösaamussa (3.11.08) Raine Tiessalon kertovan, että Ranskassa vaaditaan yhä tiukemmin finanssimarkkinoiden täydellistä ja universaalia  uudistamista.

  Marxin ja Engelsin näkemys tuntuu yllättävästi yhdentyvän ns. globalisaatioilmiön ja erityisesti nyt vallalla olevan ”rahoituskriisin” kanssa. Nykyvaiheessa osakekurssien liike leviää lähes hetkessä ympäri maailmaa ja ”omistamattomia” koskettavat samat piinaavat tekijät, työttömyys, asunnottomuus, hintojen nousu, yleinen turvattomuuden tunne eli  huomattavan suuri osa ihmisistä ja ihmiskunnasta joutuu elämään saman ”sietämättömän mahdin” alaisuudessa. 

Ulkopuolisen mahdin syrjäyttäminen

  Marx ja Engels luonnehtivat tuota mahtia yksilöille ”vieraana, heille ulkopuolisena valtana, jonka alkuperä ja päämäärät ovat heille tuntemattomat, jota he siis eivät voi enää hallita”. Sen sijaan pystyttämällä tuotannon kommunistisen sääntelyn ”ihmiset saavat jälleen määräysvaltaansa vaihdon, tuotannon ja keskinäisen kanssakäymisensä harjoittamistavan”. Saksalaisessa ideologiassa Marx ja Engels ennakoivat suorasukaisesti, että ”Kommunismi on empiirisesti mahdollinen ainoastaan hallitsevien kansojen ’kertakaikkisena’ ja samanaikaisena toimintona” (mt., s. 94).

  Sen johtopäätöksen rinnalle, että proletaarinen vallankumous voisi voittaa ainoastaan samanaikaisesti edistyneissä kapitalistisissa maissa,  tuli sittemmin Leninin näkemys vallankumouksen voiton mahdollisuudesta imperialismin kaudella aluksi muutamissa tai jopa yhdessä erillisessä maassa.

Edellä mainittujen näkemysten välillä ei tarvitse nähdä ristiriitaa. Tällä hetkellä vain kapitalismin sisäinen kehitys näyttää nostavan uudelleen esiin Marxin ja Engelsin arvion pitkälle kehittyneen kapitalismin yhteisestä ”sietämättömästä mahdista”, mikä osaltaan mahdollistaa ja tekee välttämättömäksi eri maissa työväenluokan yhdensuuntaisen ja jopa samanaikaisen etenemisen kohti sosialismia.   

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja erikoistutkija

Takaisin