Ilmasto lämpenee, mutta poliittisilla puolueilla

nousee lähinnä vain kunnallisvaalikuume.

Ilmaston muutos on mahdollisuus bisneksen

tekoon, iloitsee porvariministeri. Fossiilinen

energia on vääjäämättä loppumassa, ihmisiä patistetaan

vaihtamaan hehkulamput säästölamppuihin!

Vallanpitäjät sulkevat silmänsä todellisuudelta.

Onko maailma pelastettavissa? Jos

on, niin mitä on tehtävä? Ratkaisuja on etsittävä

henkilökohtaiselta tasolta maailmanlaajuisiin

kansainvälisiin ratkaisuihin. Mitä on tehtävä

kunnallisella tasolla?

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologisesti

kestävän kehityksen edistäminen on otettava

keskeiseksi lähtökohdaksi kuntien kaikessa

toiminnassa. Ne tulee nostaa myös talousarvioissa

sitovien tavoitteiden joukkoon. Jokaisessa

kunnassa tulee tehdä energiapoliittiset ohjelmat,

joilla vähennetään kasvihuonepäästöjä

kansainvälisen ilmastokokouksen suosituksen

mukaisesti ainakin 25 prosenttia vuoden 1990

tasosta. Samaan aikaan on kasvatettava uusiutuvan

energian osuus vähintään 20 prosenttiin

vuoteen 2020 mennessä.

Kunnallisia energia-, vesi-, jätehuolto- ja liikennelaitoksia

on kehitettävä kuntien omana

toimintana. Näin kunta voi ohjata kehitystä

ekologisesti kestävämpään suuntaan. Näiden

palvelujen maksuja ei pidä sitoa markkinahintoihin.

Maksujen tulee olla kohtuullisia ja kannustaa

luonnonvarojen säästöön. Tällä hetkellä

kehitys kunnissa kulkee aivan nurinkuriseen

suuntaan. Laitoksia yksityistetään ja yksityiset

firmat nostavat heti asiakasmaksuja ja keräävät

jättimäiset voitot asukkaiden kustannuksella.

Ympäristötavoitteiden kannalta on vahingollista

se, että ympäristöveroja ja maksuja käytetään

harhaanjohtavasti keinona vähentää verotuksen

progressiivisuutta ja muuttaa verotuksen rakennetta

suurituloisten ja suuryritysten eduksi.

Tällainen linja vähentää ihmisten kiinnostusta

kantaa vastuuta ympäristöstä.

Joukkoliikenteen palveluja, edullisuutta ja

osuutta on ryhdyttävä määrätietoisesti lisäämään.

Lippujen hintoja on alennettava valtion

ja kuntien tukitoimilla. Suurten kaupunkien,

kuten Lahden, kunnallisen joukkoliikenteen

kehittämisen ohella tarvitaan valtiovallan toimia

raideliikenteen kehittämiseksi ja haja-asutusalueiden

joukkoliikenteen parantamiseksi.

Syrjäseutujen elinmahdollisuus huononee sitä

mukaa, kun sieltä vähenee ja loppuu joukkoliikenne

kokonaan.

Kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon

– etenkin elintarvikevalvontaan – on osoitettava

lisää määrärahoja. Esimerkkinä jälkijättöisestä

ajattelusta on Hämeen kunnissa tehtyjen

GMO-vapaiksi alueiksi julistautumiseksi tehtyjen

aloitteiden tyly kohtalo. Kukaan ei tarkkaan

tiedä geenimanipuloidun ruuan kaikista

riskeistä mutta vahingon sattuessa ne kaatuvat

kunnallisen terveydenhuollon päälle. Aloitteet

on haudattu ja kaadettu perustuen täydelliseen

tietämättömyyteen ja haluttomuuteen ottaa

asioista

selvää.

Liitytään Helsinkiin

sivu 2

Parempi hoito lapsillemme

sivu 3

Kunnallisvaaliehdokkaat

sivut 4–5

Asukkaat hereille

sivu 6

Oikeus hyvään

vanhuuteen

sivu 6

Kunnallisvaaleissa

yksityistämistä

vastaan

sivu 7

ANNETAAN MUUTOKSELLE MAHDOLLISUUS

Suurin osa suomalaisista haluaa toisenlaista politiikkaa,

mutta ei usko sen mahdollisuuteen. Poliitikkojen on kerta

toisensa jälkeen nähty puhuvan yhtä, mutta tekevän jotain

aivan muuta. Moni kokee puolueet tavallisten ihmisten arjesta

ja tarpeista irtaantuneiksi valtakoneistoiksi, jotka ajavat

pienten piirien etuja.

Tällainen käsitys sopii valtapuolueille, varsinkin suurille,

erittäin hyvin. Kun ihmiset eivät usko voivansa äänestämällä

tai kansalaisjärjestöissä toimimalla muuttaa arkeaan, he

passivoituvat. Sitten poliitikot ohjastavat ihmisiä kuin karjalaumaa

haluamansa suuntaan. Tai tarkemmin sanottuna poliitikot

vievät yhteiskuntaamme ”markkinavoimien” ja firmojen

haluamaan suuntaan. Siinä suunnassa kunnasta tulee

väline, joka pakko-ottaa ihmisiltä rahat kunnallisveroina ja

palvelumaksuina ja siirtää ne yritysten tilille. Sen sijaan, että

kunta itse tuottaisi palvelut kuntalaisille ja homma pysyisi

edes jonkinlaisessa demokraattisessa valvonnassa.

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaavat puolueet

meille. Ne samat puolueet, jotka hallituksessa tekemillään

päätöksillä höyläävät, leikkaavat ja syrjäyttävät yksittäisiä ihmisiä

ja kokonaisia kuntia. Kun tätä vastenmielistä ihmisistä

piittaamatonta politiikkaa toteutetaan kuntatasolla, niin

hallitus- ja eduskunnan oppositiopuolueet ovat ”kuin veljet

keskenään”. Kokoomuslaista ja vaikkapa perussuomalaista

kuntapoliitikkoa ei toisistaan erota kuin rautakangella.

Kaikkeen edellä kerrottuun huonoin vastaus on olla tekemättä

mitään. Jos vain puristaa nyrkkiä taskussa eikä viitsi

edes äänestää, voi olla varma ettei muutosta tapahdu. Kunnallisvaaleissa

on jälleen tilaisuus antaa muutokselle mahdollisuus.

Ei hukata sitä jäämällä pois vaaliuurnilta tai äänestämällä

vanhasta muistista niitä, jotka ovat lupauksensa

moneen kertaan pettäneet.

ÄÄRIOIKEISTOLAISTA JULISTUSTA, KOULUISSA !

Miten on ja missä mennään?

Koulutoimi on mukana järjestämässä

tilaisuutta, jossa esiintyy

historian äärioikeistolaisista

tulkinnoistaan tunnetut

henkilöt. He, jotka eivät vieläkään

ymmärrä Suomen olleen

liitossa fasistisaksan kanssa II

maailmansodan aikana koko

muuta maailmaa vastaan. He,

jotka eivät vieläkään ymmärrä,

että vuoden 1918 sisällissota

syttyi maamme silloisten

johtajien yrityksestä saattaa

itsenäisyytemme lokaan selkänojanaan

keisarillisen Saksan

asevoimat. Puhujina oli

henkilöitä, jotka eivät vieläkään

ymmärrä, että saavutettua

itsenäisyyttä uhkasi valkoinen

vallankaappaus. Sitä,

nälkää ja oikeudettomuuttaan

vastaan työväki lähti puolustustaisteluun

vuonna 1918.

Muut vaihtoehdot vaikuttamiseen

oli todettu tehottomiksi.

Luulisi juuri Hämeen ja

erityisesti Lahden olevan viimeinen

paikka tällaisen tilaisuuden

järjestämiselle. Ehkä

jossain Pohjanmaalla… tuskin

edes sielläkään. Tilaisuus järjestettiin

virallisen opetuksen

raameissa. Se selvisi puhelintiedustelun

jälkeen. Käsittämätöntä.

”Valkoinen valhe”

on aikaa sitten, viimeistään

II maailmasodan päättymisen

yhteydessä,

todettu tämän

Suomemme kannalta turmiolliseksi.

Toteamassa ovat olleet

kaikki varteenotettavat tahot

valtion johtoa myöten. Näkemys

on myös vahvistettu kansainvälisillä

rauhansopimuksilla.

Tilaisuus pidettiin nimellä ”Tie

itsenäisyyteen”. voi jeesus.

Pitäisiköhän sittenkin antaa

Tero Pitkä Heinolasta puhui

asiasta vähän aikaa sitten Etelä-

Suomen Sanomien yleisönosastolla.

Hän viittasi sisäministeriön

teettämään tutkimukseen

”Kuntien yhdistymisten vaikutukset

kuntien menoihin”.

Oli tylyä tekstiä yhdistämisuskovaisten

kannalta: ”Saatujen

tulosten mukaan ehdotukset

kuntasektorin menojen radikaalista

pienentämisestä kuntia

yhdistämällä ovat kuitenkin

vailla empiiristä pohjaa”, lainasi

Pitkä tutkimuksen tekstiä.

Hengästymiseen asti asiasta

on puhunut Helsingin kaupungin

tietokeskuksen erikoistutkija

Heikki Helin. Hän

on osoittanut valtion pidättävän

eri tavoin kunnille kuuluvia

rahoja itsellään (viimeksi

ESS 10.10.07). Jo vuosia sitten

hän varoitti kuntien toimintaedellytysten

heikentämisestä.

”Kuntia viedään kuin pässiä

narusta ja liekaköysi on lyhyt”.

(Lampaita, sanoisin minä. Pässi

sentään hangoittelee vähän

vastaan.) ”Kunnallistalouden

ja yksittäisten kuntien ajoittainen

kurjuus on suora seuraus

valtion päätöksistä. Kunnallistalous

meni 1990-luvulla vuoristorataa

nimenomaan valtion

päätösten tahdittamana”, hän

kirjoitti. Kukaan vain ei tunnu

kuuntelevan tuollaista puhetta.

Se ei ole mieleen. Vastaväitteiden

esittäminen olisi työlästä

ja mahdollisen vastaväittäjän

kannalta ajatellen mahdotontakin.

Tahti jatkuu samana. Kun kuntatalous

on saatu kuralle onkin

seuraava vaihe etsiä ratkaisuja

vaikka väkisin: liitytään kaikki

yhteen: toivotaan, toivotaan.

Kuntien yhdistämistä ajavat eivät

ole lisäksi tietääkseenkään

myttyyn menneistä hankkeista.

Lehtitietojen mukaan sellaiseksi

on viimeksi osoittautunut ns.

Kainuun malli; tuo kuuluisa ja

ylistetty. Mutta mitä väliä.

Kapina kuntien ja valtion välillä

ei ole oikein mahdollinen,

vaikka aihetta siihen olisi. Ei

pane takalistoa penkkiin keskusta,

demari, kokoomus, vasemmistoliiton,

ja mitä niitä

on, kunnanjohtaja, valtuutettu

taikka virkamies oman kuntansa

puolesta. Hän tyytyy muristen

valtion saneluun.

Miksi ei kapinaa ? No kun siellä

valtiossa olisivat kuitenkin

meikäläiset vastassa. Siitä tulisi

monimutkainen asia hoidettavaksi,

suoranainen soppa.

Ensiksikin siellä olisi niitä valtuutettu/

kansanedustajia. Esimerkiksi

Lahden valtuustossa

useampiakin. Kaupungin luottamustoimissa

ollessaan hän

moittii ankarasti valtion toimia.

Täällä hän tällää pallon valtion

joukkueelle; komeasti. Kirjoittelee

siitä juttuja lehtiin. Sitten

onkin kiire lyönnin vastaanottamiseen.

Valtion joukkueeseen

päästyään hän palauttaa pallon

kuntapuolustajien ohi lattiaan.

Komeasti. Toiseksi saman

kieron lyönnin tekevät myös

sadat ja taas sadat eri puolueiden

paikalliset edustajat omien

puolueidensa valtuustoissa ja

hallituksissa.

Ääntäkään ei kuulu, paitsi valtion ääni.

Tämän, siis yhdistymisen, ja

ainoan kunnille annetun mahdollisuuden

mukaan olisi vain

loogista, että liityttäisiin Helsinkiin

kaikki. Olisi kunnallistalous

yksinkertaista sen

jälkeen. Eikä tarvittaisi valtuustoja

sun muita pellejä. Olisi

avattu lopullisesti verovaroin

rahoitettu sektori yksityiselle

voitonsaalistukselle. Se olisi jotakin

se.

Puhelimeni soi kokopäivän eilen 23.9.

2008. Ulkomailla asuvat sukulaiset ja

ystävät kyselivät miten lasteni voivat.

Onko kaikki kunnossa perheelläni.

Olivat peloissaan kun tv:ssä näytettiin

Kauhajoen verilöylyssä kuolleita opiskelijoita.

Onneksi pystyisin vastamaan

että, kaikki lapseni ovat kunnossa ainakin

tähän asti. Entäs huomenna? Nyt jos

koskaan olen huolissani lasten turvallisuudesta.

Ensin Myyrmäki, sitten Jokela

ja nyt Kauhajoki, missä seuraavaksi?

Riihimäki? Hausjärvi? Loppi? Kukaan

ei tiedä! Mielestäni lastemme huolto ja

hoito on heikentynyt paljon viimeisen

vuosina. Vanhempien palkat ovat niin

pienet ja työkuormitus on niin suuri,

että vanhemmat ovat liian paljon poissa

lastensa elämästä fyysisesti ja henkisesti.

Tietokone, playstationit ja internetit

kasvattavat meidän lastemme ja näemme

tulokset. Kunnat eivät ole pystyneet

järjestämään lapsillemme halpaa ja

kiinnostavia vapaa-aika tapahtumia tai

harrastuksia. Monissa kadunkulmissa

näkyy lapsiamme ja nuoriamme polttamassa

ja/tai juomassa alkoholia. Mitä

muuta he voivat keksiä kun elämme

ajassa missä vanhemmat tekevät pitkiä

työpäiviä pienellä palkalla saadakseen

leipää pöytään, lainat ja laskut maksetuksi.

Monien lasten vanhemmat ovat

yksinhuoltajia. Me kaikki tietämme

kotihoidontuen määrän on mitä se on (

en edes uskalla sanoa summaa ääneen).

He ovat siihen vaiheessa, että yrittävät

taata lastensa turvallisuuden hankkimalla

kodin perheelleen.

Vanha sanonta ” koko kylä kasvattaa

lapsen” on mitätöity. Kunnan johtajilla

on muita miettimisiä ja maksamisia

kuin lastemme huolto ja heidän hyvin

voinnistaan. Ajatelkaa lapsianne, jotka

ovat Suomen tulevaisuus! Miettikää

kuinka turvallista Suomessa tulee olemaan

20 vuoden päästä, jos lapsistamme

ei nyt pidetä huolta ja ohjata oikeaan

suuntaa. He jäävät koneiden armoille

jotka kautta aivoihin syötetään mitä

tahansa roskaa. Eikö valtio tai kunnan

johtajat huomaa, kuten sanotaan

että ”vapaat aivot ovat pirun työpiste”.

Lastemme aivot pyörittävät ja työstävät

kaikenlaista negatiivista projektia kun

ei ole mitään tekemistä loman aikana,

viikkoloppuna tai koulun jälkeen.

Miksi lasten kiusaamiseen ei puututa

heti kun tule ilmoitus kiusaamisesta?

Eikö olisi valtion, kunien tai koko yhteiskunta

asia estää kiusaaminen keinolla

millä hyvänsä? Onko lastemme

hautaaminen helpompaa, halvempaa

tai hauskempaa kuin heidän hoitamisensa?

EY-tuomioistuin päätti 19.6.2008 EUkomission

ja Luxemburgin valtion

välisessä asiassa kumota Luxemburgin

lainsäädäntöön sisältyvät työehtosopimusten

yleissitovuutta ja viranomaisten

valvontaoikeutta koskevat

määräykset palvelujen vapaan tarjonnan

esteinä. EU-komissio – mukaan

lukien sen suomalainen komissaari

kepulainen Olli Rehn – oli haastanut

Luxemburgin oikeuteen koska sen

lainsäädännössä velvoitetaan maksamaan

kaikille maassa työskenteleville,

siis myös toisesta maasta lähetetyille

työntekijöille palkkaa, joka perustuu

maassa voimassa oleviin yleissitoviin

työehtosopimuksiin.

Luxemburgin työlainsäädäntö on

varsin työntekijäystävällinen ja vetää

tässä suhteessa vertoja vastaavaan

suomalaiseen lainsäädäntöön. Sen ns.

lähetettyjä työntekijöitä koskevan osan

perusteluissa todetaan, että ”Kansalliseen

yleiseen järjestykseen liittyviä

pakottavia säännöksiä, joita sovelletaan

sellaisinaan kaikkiin työntekijöihin,

jotka työskentelevät Luxemburgin

suurherttuakunnan alueella, myös niihin

työntekijöihin, jotka on lähetetty

sinne tilapäisesti työhön, lähettämisen

kestosta tai tarkoituksesta riippumatta,

ovat kaikki lain, asetusten ja hallinnollisten

määräysten säännökset sekä

kaikki yleissitoviksi julistettujen työehtosopimusten

tai yleissitoviin työehtosopimuksiin

soveltamisalaltaan

rinnastettavissa olevan välitystuomion

määräykset, jotka koskevat seuraavia

seikkoja:”

Laissa luetellaan kattava lista asioita

kuten vähimmäispalkka ja palkan korotukset,

työaika ja viikoittainen lepoaika,

palkallinen loma ja yritysten

lomakausi, lakisääteiset vapaapäivät,

vuokratyö ja tilapäisen työvoiman lainaamista

koskevaa sääntely, osa-aikatyön

ja määräaikaisten työsopimusten

sääntely, työehtosopimukset, pimeä tai

laiton työ mukaan lukien myös EU:n

ulkopuolelta tuodut työntekijät. myös

työsuojelulainsäädäntö kuuluu näihin

asioihin.

Luxemburgin työalainsäädännössä

on myös varsin tiukkoja säännöksiä

siitä miten muualta lähettyjen työntekijöiden

oikeuksien toteutumista ja

toisissa EU-maissa rekisteröityjä yrityksiä

valvotaan. EY- tuomioistuimen

päätös merkitsee entistä rankempaa

jatkoa sarjalle aikaisempia Viking Linen,

Vaxholmin ja Rüffertin tapauksia

koskevia päätöksiä, joissa kaikissa

kavennettiin työntekijöiden oikeuksia.

Luxemburgia koskeva ratkaisu,

joka on EU-alueella yleispätevä kuten

kaikki EY-tuomioistuimen ratkaisut

ovat, tarkoittaa sitä, että lain mukaiset

yleissitovat sopimukset eivät koske

toisesta maasta lähetettyjä työntekijöitä,

eikä toisiin maihin rekisteröityjä

yrityksiä. Niiden tulkitaan olevan palvelujen

vapaan tarjonnan este, joksi

myös työvoiman tarjonta toisiin maihin

kuuluu.

Merkittävää tässä ratkaisussa on se,

että työvoimaa vastaanottava maa ei

voi valvoa myöskään sitä noudattaako

työvoimaa maahan tuova yritys lähettävän

maan työehtosopimuksia ja

lainsäädäntöä, joita sen periaatteessa

tulisi noudattaa sikäli kuin siinä maassa

mitään sopimuksia on olemassa. EY-tuomioistuimen

tämänkertainen päätös

on jääkylmä suihku suomalaisille

yleissitovuususkovaisille ay-johtajille.

Viimeistään tämän suihkun pitäisi

herättää siitä ruususen unessa, johon

EU-jäsenyyden ihannointi on heidät

tuudittanut. Tosiasia on, että tämän

jälkeen työehtosopimusten yleissitovuuden

turvasta puhuminen on tyhjien

tynnyreiden kolistelua. Työvoiman

polkumyynnille on avattu ovet sepposen

selälleen. Vierastyöläisiin voidaan

siis soveltaa lähettävän maan työehtoja,

joiden noudattamisen valvonta on

lähettävän maan - eikä työntekomaan

viranomaisten - tehtävä. Se tekee mahdolliseksi

vieraan pätkätyön polkumyynnin

Suomessa. Viranomaisilla ei

ole käytännön mahdollisuuksia valvoa

harmaan halpatyövoiman käyttöä telakoilla,

Olkiluodossa ja muissa rakennustöissä.

Ay-liike ei enää voi kauan

katsella vaitonaisena asemiensa murenemista.

Sillä on puolustettavanaan

miljoonien työläisten edut elinolojensa

turvaamisessa.

Kasvupohjaa työvoiman polkumyynnille

luo myös kunnissa laajasti menossa

oleva palvelujen kilpailutus, joka

tapahtuu pääsääntöisesti työvoiman

hinnalla kilpailuna.. Kuntien rakennustoiminnassa

tämä on jo pitkään

ollut ihan samaa kuin yksityiselläkin

sektorilla. Kun kilpailutusta ollaan

kunta- ja palvelurakennehankkeen

hengen mukaisesti laajentamassa sosiaali-

ja terveystoimeen ja muuallekin,

astuu kuvaa myös työvoiman

tuonti ulkomailta. Kun se tapahtuu

EY-tuomioistuimen Luxemburg päätöksen

luomissa raameissa, on kuntien

työpakat ja palvelujen laatu vakavan

uhan alla.

Kunnallisvaaleilla on EU-ulottuvuus

myös työmarkkinapolitiikan kautta.

Taistelu tolkutonta kilpailutusta ja ulkoistamista

vastaan on paras lääke EY-tuomioistuimen

törkeille päätöksille.

PALVELUJEN HEIKENTÄMINEN LOPETETAVA!

Vaalien alla lupaillaan taas toivoa ja

unelmia. Ratkaisevaa ovat kuitenkin

teot. Lupaukset toivosta on petetty ja

ihmiset alistettu bisnekselle.

Eduskuntapuolueet ovat heikentäneet

kunnallisia palveluja, vaikka

Suomessa on rahaa enemmän kuin

koskaan. Kunnissa valmistellaan taas

lisää heikennyksiä ja kokoomuslainen

valtionvarainministeri uhkaa leikata

entisestään kuntien rahoitusta. Eduskunnan

yksimielisesti hyväksymällä

kunta- ja palvelurakenteiden muutoksella

aiotaan jatkaa lähipalvelujen

karsimista, lisätä kilpailuttamista ja

laajentaa julkisten palvelujen yksityistämistä.

Vaaleissa on kyse siitä, siirrytäänkö

kunnallisiin palveluihin nojaavasta

hyvinvointimallista yhä laajemmin

yksityisiin palvelumarkkinoihin, joilla

ihmisten perusoikeudet alistetaan

kaupalliselle voitontavoittelulle.

Kyse on myös siitä, miten kunnissa

vastataan sellaisiin haasteisiin, kuten

lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi,

vanhusväestön kasvavat

palvelutarpeet, riittävän henkilöstön

saaminen kuntien tehtäviin, asumiskustannusten

nousu ja ilmastonmuutos.

Aikanaan tuli kirjoiteltua paikallisiin

lehtiin Lahden tarkastuslautakunnan

matkailusta. Sitten vielä kuusi lautakunnan

11 jäsenestä teki uuden reissun.

Muut jänistivät kun asia oli tullut

julkisuuteen.

Menivät ensin lentokoneella Helsinki-

Zurich mistä bussilla Luzerniin,.

Matka jatkui bussikuljetuksella Baselin,

Colmarin ja Riquewihrin viinitien

kautta Strasbourgiin. Sieltä edelleen

Luxemburgiin. Paluumatkalla koukattiin

lennolla Kööpenhaminan kautta

Helsinkiin, josta Lahteen Marolankadun

turistipysäkille. Kysymyksessä oli

tiedonhankintamatka.

Tarkastustoimiston kuuluisaksi

tulleesta huolellisuudesta ja tarkkaavaisesta

asenteesta johtuen on kummunnut

reissusta muistio. Varmuuden

vuoksi, että muistaa. Tuli tutustuttua

Zurichin vanhan keskustan merkittävimpään

pankki- ja muotikatuun ja

kirkkoihin. Tuli käytyä Luzernin konsertti-

ja kongressitalossa: konserttisalin

akustiikka suunnittelija on sama

kuin Lahden Sibeliustalossa. Tuli tutustuttua

Sweitsin paikallishallintoon

ja tarkastustoimeen luennolla (englanninkielinen).

Euroopan parlamentin ja

Euroopan neuvoston historiasta, päätöksenteosta

ja toiminnasta kuultiin

myös luento (englanninkielinen). Joitakin

suomalaisiakin nähtiin ja kuultiin.

He puolestaan kertoivat, muistion mukaan,

sen mikä ennestään on tiedossa,

tai ainakin pitäisi olla. Jonkun tavatun

mepin avustajakin oli lahtelainen. On

helppo havaita, että opintomatka liittyi

saumattomasti Lahden kaupungin tarkastustoimeen

ja oli siksi perusteltu.

Jos totiseksi rupeaisi, niin voisi sanoa:

saatu tieto olisi mahdollisuus tarkastaa

asia omasta kirjahyllystä ja jos ei sieltä

niin Wikipediasta. Jos jaetun kaltaista

tietoa yleensä missään tarvitsee.

Kaupungin budjettiin verraten

matkan hinta oli vaatimaton. Suuri

se ei ollut myöskään oli myös

kaikkiin luottamus- ja virkamiesten

matkailurahoihin verraten noin

28 000 euroa. (Tuohon summaan johtavat

tiedot annettiin punavihreiden

valtuustokysymyksen johdosta. Todellinen

luku on vähintään kaksinkertainen

mukaan luettaessa koko kaupunkikonsernin

vastaavat menot. Niitä vain

ei valtuustolle ilmoitettu: ovat ”liikesalaisuuksia”)

Ongelma vain on se, että

matkailuun käytetyt eurot olivat toisten

rahoja: veronmaksajien.

Koska kunnallisvaalit ovat lähellä

niin kaikille tarkastuslautakunnan

jäsenille lienee mieluista nähdä nähdä

nimensä lehdessä. Tarkastuslautakunnan

matkalle osallistuivat Merja

Vahter (kok) Riitta Erviä (sd) Irmeli

Lehikoinen (kok), Niko Niemi (kok),

Viljo Ripatti (vas) ja Onerva Vartiainen

(vihr). Matkalta jäivät pois Seppo Koskinen

(sd), Marjo Loponen (kd), Saila

Lehtomäki (kesk), Esko Pietarinen (sd)

ja Markus Puranen (kom).

PS. . Lahden kaupunginvaltuusto tulee

tekemään lisäksi matkan Pietariin.

Hinta 35 000 euroa. Tällä reissulla ovat

mukana kaikki muut paitsi kommunistit,

jotka vastustavat tällaista verorahojen

käyttämistä. Kommunistit ovat

poissa siitäkin huolimatta, että olisi

tilaisuus kuulla Lahti-Sinfonian konsertti,

siis Pietarissa.

Helmikuun alussa Heinolalaiset kansalaisliikkeet

kuten HEAVY (Heinolan

Eko Ahdistuneiden Vanhempien Yhdistys),

Heinolan Mammat (nettiyhteisö),

sekä lastenpuoti Miniliini alkoivat kerätä

adresseja ilta- ja viikonloppu päivystyksen

Heinolassa säilyttämisen ja

uuden lääkärinviran puolesta.

— Ensi alkuun nimiä keräiltiin torilla,

ja nimiä tulikin parissa tunnissa 70

nimeä. Adressi laitettiin myös nettiin.

Lisäksi pariin kauppaan jätettiin keräyslaput.

Nimiä kertyi satoja ja taas satoja,

sanoo nimien keruussa aktiivisesti

mukana ollut Tero Pitkä. Aihe tuntui

herättelevän asukkaita. Päivystyksen

siirtäminen Lahteen ei päättäjille ollutkaan

enää mikään itsestään selvyys. Ja

kamppailu tuotti myös hedelmää.

— Saimme osavoiton eli ilta- ja viikonloppupäivystys

säilyy. Ansio siitä

kuuluu 1 055:lle adressin allekirjoittaneelle,

kiittelee Pitkä. Viime vuonna

alueen kansalaiset onnistuivat torjumaan

myös Hartola–Heinola–Pertunmaa

kuntaliitoksen.

Päivystys säilyi, mutta sitä hoitaa toistaiseksi

yksityinen terveysfirma MedOne,

joka on Tiedonantajankin lukijoille

turhan tuttu muun muassa Vantaan Peijaksen

päivystyssotkuista. — Terveyslautakunnalla

ei ollut mitään perusteluja

päivystyksen ulkoistamiselle, joten

olen ajatellut jatkaa taistelua tekemällä

aloitteen päivystyksen siirrosta takaisin

kunnan omaan palvelutuotantoon, kertoo

Tero Pitkä. Toinen ajankohtainen

kamppailunaihe ovat Heinolassakin

kaupungin suunnittelemat palvelumaksujen

korotukset. Päätöksiä maksujen

nostoista ei tee Suomen hallitus eikä

eduskunta vaan jokainen kunta itsenäisesti.

Mitään pakkoa korotuksille ei ole,

joten Heinolassa kerätään nyt adressia,

jolla vaaditaan kuntapäättäjiä luopumaan

sekä sosiaali- ja terveydenhuollon

että päivähoitomaksujen korottamisesta.

— Jos muutkin toverit haluavat

tehdä samanlaisia aloitteita joidenkin

eturyhmien kanssa, kannattaa ottaa yhteyttä

vaikkapa paikalliseen työttömien

etujärjestöön, eläkeläisiin ja muihin

vastaaviin, neuvoo Pitkä. Hyviä kuntakamppailun

yhteistyökumppaneita voi

löytyä myös esimerkiksi kuntien henkilöstön

ammattiosastojen puolelta.

Syksyn kunnallisvaalit ovat tärkeä vaikuttamisen

paikka ja myös Tero Pitkä

on asettunut kunnallisvaaliehdokkaaksi

listalla. SKP:n kunnallisvaaliohjelma

tarjoaa tietoa ja konkreettisia työkaluja,

joiden avulla voidaan puolustaa julkisia

lähipalveluja, laajentaa kuntien

toimintaa uusille alueille ja avata lisää

vaikuttamisen väyliä asukkaille.Tero

Pitkän mukaan kunnissa voi pienelläkin

porukalla saada paljon aikaan.

— Ilman työtä ja asioihin perehtymistä

ei homma onnistu. Heinolassa

on havaittu, että hyvä konsti asioihin

vaikuttamiseksi on tehdä aloitteita ja

kerätä adresseja torilla, kaupoissa ja internetissä.

Näin on suhteellisen helppo

saada ihmisiä mukaan toimimaan heille

tärkeiden asioiden puolesta, tuumii Pitkä.

Hän haluaa muistuttaa, että eduskuntapuolueet

ovat kaikki sitoutuneet

Paras-hankkeeseen eli kunta- ja palvelurakenneuudistukseen.

— Uudistuksen

tarkoituksena on tasoittaa tietä julkisten

palveluiden keskittämiselle ja yksityistämiselle.

Tulevissa kuntavaaleissa

onkin mielenkiintoista nähdä minkälaisilla

valheilla eduskuntapuolueet lähtevät

liikenteeseen, sitä ollaan niin kuntapalveluita

puolustamassa, ounastelee

OIKEUS HYVÄÄN VANHUUTEEN JA HOIVAAN

Vanhustenhoito tai paremminkin sen

puute on noussut Suomessa esille useallakin

paikkakunnalla. Tunnetuimpana

esimerkkinä Koukkuniemen vanhainkoti

Tampereella. Näitä koukkuniemiä

taitaa löytyä joka kunnasta, kun asioita

ruvetaan vähän selvittämään.

Janakkalan Aktiivinen Kansalainentoimintaryhmä

on vuodesta 2006 alkaen

taistellut Turengin vanhainkodin

asukkaiden ja henkilökunnan puolesta.

Liian vähällä henkilökunnalla vaarantuu

sekä hoitajien jaksaminen että

vanhusten kunnollinen hoito. Sekä

toimintaryhmä että hoitajatkin ovat

tehneet lääninhallitukseen kanteluita

riittämättömistä resursseista. Kunta

ei ole osoittanut kuitenkaan kovin

suurta intoa hoitaa asioita kuntoon.

Tulevissa vaaleissa taas samat puolueet,

jotka ovat jättäneet asiat retuperälle,

tulevat ketunhäntä kainalossa lupailemaan

kymmenen hyvää ja yhdeksän

kaunista. Toimintaryhmää perustamassa

ollut Markku Tulander sanoo

omana mielipiteenään, että on säädettävä

laki perusturvarikoksesta, jolla

kuntien johto voitaisiin saattaa edesvastuuseen,

mikäli kunta ei huolehdi

velvoitteistaan. Lääninhallitukseen

tehty kantelu ja asian nostaminen julkisuuteen

toivat erävoiton. Tapailakotiin

pitää palkata roimasti lisää hoitajia.

Kunnan päättäjien ja virkamiesten

mukaan asiat olivat koko ajan mitä

parhaimmassa kunnossa. Omaiset,

hoitajat, vanhukset ja lääninhallitus

olivat kuitenkin toista mieltä, kuittaa

Tuntuu siltä, että Janakkalassa joudutaan

kuntalaisten aloitteet ja palautteet

lähettämään aina suoraan lääninhallitukseen

asti, oli kyse sitten kouluun,

päivähoitoon tai mihin tahansa liittyvistä

asioista. Muuten mitään ei tapahdu.

Samaan aikaan, kun terveyskeskuksen

ilta- ja viikonloppupäivystys

lopetettiin Turengista, pitäisi sinne

rakentaa miljoonia euroja maksava

jäähalli. Terveyskeskusmaksut kyllä

nousevat mutta palvelujen saatavuus

heikkenee koko ajan. Tämän voivat

tervakoskelaisetkin omalta osaltaan

todeta. Lääkäripulasta puhutaan, mutta

mikä lie päättäjien tahtotila asiassa?

Markku Tulander aloitti netissä jäähallin

rakentamista vastustavan adressiin

keräämisen. Adressia ei hänen

mukaansa ole suunnattu terveyttä

edistävää liikuntaa ja nuorten harrastustoimintaa

vastaan. Vastustamme

kuitenkin rahan upottamista melko

pienen harrastajaryhmän tarpeisiin

rakennettavaan halliin. Raha olisi tehokkaammassa

käytössä vaikkapa ulkoilureittien

yms. rakentamisessa ja

kunnostamisessa, sanoo Markku Tulander.

Itse hän päätti lähteä kunnallisvaaleissa

ehdokkaaksi, jotta ihmisillä

olisi todellinen valinnan mahdollisuus.

Nykyiset kuntamme vallanpitäjät ja

kaikki eduskuntapuolueet ovat näyttäneet

todellisen karvansa. Tärkeintä

on raha ja näennäinen tehokkuus- ei

ihmisarvoisen elämän edellytysten

luominen. Jos haluatte muutosta, niin

älkää missään nimessä äänestäkö nyt

vallassa olevia poliitikkoja ja puolueita.

Niitä äänestettäessä ääni menee varmasti

hukkaan, päättää 

Suomessa ei ole yhtään kuntaa, jossa

ei olisi homeongelmaa. Lukemattomat

koulut, päiväkodit, työpaikat ja kodit

ovat terveydelle vaarallisia paikkoja

olla ja elää. Kuitenkin ongelmaa vähätellään,

sillä asioiden saattaminen

kuntoon vaatisi rahaa. Nykykäytännön

mukaan ihmisiltä, varsinkin lapsilta

menköön terveys, kunhan vain valtion

ja kunnan budjetti pysyy raameissa.

Maassamme ei ole vieläkään Kelan hyväksymää

diagnoosia homeyliherkille

ihmisille. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa

ja Saksassa. Ruotsissa on myös kehitetty

menetelmä, jolla sairaus voidaan

todentaa. Homeelle altistuneet ihmiset

ovat yleensä pahasti herkistyneitä, eikä

sairauteen ole toistaiseksi mitään hoitoa.

Sairaus aiheuttaa suurta ahdistusta

koko perheelle, ja isän tai äidin täydellinen

tulojen puute työkyvyttömyyden

takia voi olla kestämätön asia.

Jostakin syystä Suomessa halutaan

hiljaa unohtaa homeen aiheuttamat

terveydelliset vaarat. Tuhannet lapset

viettävät päivänsä homeen saastuttamissa

päiväkodeissa. Sitten ihmetellään

astmojen lisääntymistä, korvasärkyjä

ja päänsärkyjä. Kouluissa ja

työpaikoilla altistutaan homeen, kemikaalien

ja hajusteiden takia. Mielestäni

tämä on väkivaltaa lapsiamme kohtaan

ja väkivaltaa työntekijöitä kohtaan. Samalla

se on myös työterveyslain rikkomista.

Monin paikoin kunnat ovat joutuneet

ikävän tosiasian eteen kun eivät

saa töihin haluamaansa työntekijää,

tämän ilmoittaessa, ettei halua tulla

työpaikalle huonon sisäilman takia.

Kaupunkien ja kuntien kiinteistöt ovat

usein luvattoman huonokuntoisia. Terveysasema-

ja työterveyslääkäreillä ei

kokemuksieni mukaan ole valmiuksia

KUNNALLISVAALEISSA YKSITYISTÄMISTÄ VASTAAN — MYÖS RIIHIMÄELLÄ!

Kunnallisvaalit on usein luokiteltu

merkitykseltään vähempiarvoisiksi

ja kunnallispolitiikassa mukana

olevat ikään kuin toisen luokan

poliittisiksi vaikuttajiksi. Kuntapuitelaki

on kuitenkin muuttanut

tilannetta ratkaisevasti. Kuntapäättäjät

ovat nykyään paljon vartijoita.

Kunnallisvaalit ovat erityisen merkittävät

siksi, että niissä ratkaistaan,

miten kunnissa toteutetaan kuntapuitelakia

ja minkälaisia käytännön ratkaisuja

sen toteuttamiseksi tehdään.

Periaatteellisesti keskeisin kysymys on

se, miten palvelut tuotetaan – kuntien

omana tuotantona vai ulkoistettuina ja

yksityistettyinä. Tähän kysymykseen

kytkeytyvät monet tärkeät asiat, joilla

on vaikutusta palvelujen saatavuuteen,

laatuun ja hintoihin. On todellakin

väliä sillä, miten palvelut tuotetaan.

Tilaaja-tuottaja-malli on väline, jonka

avulla ulkoistamista ja yksityistämistä

toteutetaan. Itse asiassa sitä ei mihinkään

muuhun tarvitakaan. Se ei sisälly

kuntapuitelakiin, mutta Matti Vanhasen

ja Jyrki Kataisen johtama hallitus

ajaa sitä voimakkaasti ja monissa kunnissa

valmistellaan sen käyttöönottoa

eikä Riihimäen kaupunki ole poikkeustapaus

tässäkään asiassa.

Tilaaja-tuottaja-malli merkitsee kunnallisen

demokratian rajua heikentämistä,

vallan keskittämistä virkamiehille

ja markkinoille. Jakamalla

kunnallinen hallinto kahteen osaan,

tilaaja- ja tuottajaorganisaatioon, poistetaan

vaalilla valituilta luottamushenkilöiltä

palvelujen tuottamiseen liittyvä

päätösvalta ja avataan kilpailutuksen

kautta tie palvelujen yksityistämiselle.

Pitkälle vietynä käy niin, että vaaleilla

valituilla elimillä ei ole todellisuudessa

päätösvaltaa juuri mihinkään. Virkamiehet

ostavat palveluja markkinoilta

ja päättäjät saavat päättää laskujen

maksamisesta. Riihimäellä on myös

ulkoistettu esimerkiksi pesulapalvelut

Viroon ja Yksityistetty kunnan työntekijöiden

työterveyspalvelut sekä osa

siivouspalveluista.

Uusliberalistien päämäärä on se, että

tulevaisuudessa on vain markkinat, joilta

itse kukin ostaa niitä palveluja, joihin

on varaa, eli samaan tapaan kuin nyt ostetaan

päivittäistavaroita marketeista.

Vaaleissa on siis valinnan mahdollisuuksia

monissa kuntalaisen kannalta

tärkeissä ratkaisuissa. Monet kuntaliitokset

ja erilaiset hankkeet kuntien yhteisistä

palvelukokonaisuuksista ovat

vasta alkusoittoa. Siksi onkin tärkeää

nähdä, että nyt tehdään valintoja myös

pidemmän aikavälin linjauksille. Tulevina

vuosina on epäilemättä tulossa

kunnallistoiminnan rakenteiden muutosten

toinen aalto.

Kunnallisvaaleissa ollaan konkreettisesti

yleispolitiikan linjasta käytävän

kamppailun äärellä. Kyse on hallituspuolueiden

ajaman uusliberalistisen yksityistämispolitiikan

ja pohjoismaisen hyvinvointimallin

välisestä kamppailusta.

Suomen kommunistinen puolue kuulun

viimeksi mainittuun joukkoon.

Siitä kuntalain ajatuksesta, että korkeinta

päätäntävaltaa käyttää kaupunginvaltuusto,

ei pitäisi tehdä äkkinäisiä

johtopäätöksiä. Olisi rohkeata päätellä,

että valtuustolla, puhumattakaan

yksittäisellä valtuutetulla, olisi jotakin

sanomista. Paitsi pikkuasioihin.

Kuluneen vaalikauden aikana Lahdessa,

ja tietenkin muuallakin

asiat on saatu järjestettyä

sille tolalle, ettei vaaleilla

valituille

elimillä ole

merkitystä,

pa ljonkaan.

Ku n t a l a i s s a

seisoo kuitenkin

itsepintaisesti tuo

seikka, valtuuston

ylin päätösvalta. Lisäksi

siellä lukee, että

valtuutetulla on myös oikeus

saada vastaus esittämäänsä

kysymykseen. Sillä ei

ole mitään väliä. Käytännössä.

Strategiaseminaareissa valtuutettuja

kyllä istutetaan. Tulee laadittua

hyvä asiakirja, johon sitten viittaillaan.

On saatu paperi aikaiseksi.

Sitten syödään ja vähän juodaankin.

Mutta se paperi, se unohtuu. Alunperinkin

turha ele. Jos valtuutettu kysyy

jotakin asioiden hoitamisesta, - ei sekään

ole oikein mitään. Valtuutettu

poloinen odottaa, että kysymykseen

vastataan, taikka aloitteeseen. Turhaa.

Asia sotketaan pitkien puolivillaisten

perustelujen jälkeen vastaukseen: ei aiheuta

toimenpiteitä.

Entäs sitten, kun johtaville tyypeille

tulee tarjous vaikkapa myydä koko

roska. Tulee tarjous veronmaksajien

vuosikymmenten aikana moneen kertaan

maksamien yhteisten omaisuuksien

myymisestä. Kas silloin valmistelu

käynnistyy salamanopeudella ja

–syvällisyydellä. Pitää äkkiä osoittaa,

kuinka hyvästä kaupasta on kysymys.

Tarjous on niin hyvä, että siitä

ei voi kieltäytyä. Tämän viikon

torstaina valtuutettu saa kuulla

”tiedotustilaisuudessa”, että

ensi viikon maanantaina

tulee tehdä päätös. Hänen

tulee osata tehdä

päätös asiasta, josta

aikaisemmin ei ole

ollut puhettakaan.

Ei seminaareissa,

ei ulko- tai

sisämaisilla

retkillä, ei

lautakunnan

kokou

k si s s a ,

ei torilla – ei missään.

Tämmöisiin tilanteisiin valtuutettuparka

joutuu. Lahden kaupunginvaltuusto

on nähnyt tämän usein.

Valtuusto joutui päättämään oman

lain mukaisen toimivaltansa luovuttamisesta

johonkin muualle. Ja sen

se tekee yksimielisesti sen jälkeen kun

valtuutettuja on myllytetty riittävästi

tiedotustilaisuuksissa, matkoilla, seminaareissa

ja muissa tilaisuuksissa.

Arki häviää ja taju siitä, että veronmaksajat

ovat tässä talossa isäntänä. Ja

sitten tulee kysymys: miten nimitetään

hallintojärjestelmää, jossa vaaleilla valitut

elimet sivuutetaan asioiden valmistelusta,

päätöksenteosta ja oikeudesta

valvoa päätösten toteutumista?

Ei kehtaa edes sanoa.

.

tunnistaa sairautta. Yleensä he pitävät

herkistynyttä työpaikalla niin kauan,

että sairaus muuttuu krooniseksi ja

yhä useammat hajut alkavat laukaista

pahat oireet. Home on vakava vaara

terveydelle. Tuttujen sairauksien kuten

astman ja allergian lisäksi se aiheuttaa

myös niveloireita ja neurologisia

oireita.

Ihmisten on mahdotonta hoitaa, opettaa

ja palvella asiakkaita, jos ei pysty

altistumisen vuoksi edes puhumaan.

Hoitajia rekrytoidaan ulkomailta, kun

osa omista työntekijöistä sairastaa

työpaikan huonon sisäilman takia.

Kuka hyötyy siitä, että koulutettu,

motivoitunut ja kokenut työntekijä

jää kotiin? Milloin saamme raikkaita

työpaikkoja, asuntoja ja sosiaaliturvaa

yliherkille? Milloin ihmisten terveydellä

leikkiminen loppuu ”säästämisen”

nimissä?

Mielenkiintoinen kysymys nykyään.

Kumpi on muualla Suomessa

tunnetumpi leppäkoskelainen,

Ida Aalberg vai Jussi

”Lada-Jussi” Kulonen? Ida nosti

kylää kuuluisuuteen komealla

kansallisella ja kansainvälisellä

näyttelijäuralla. Lada-Jussi taas

on noussut Lada-harrastuksensa

myötä julkisuuteen netin

keskustelupalstoilla, Ladakerhon

kantavana voimana,

lehtihaastatteluissa ja viimeksi

keväällä TV:ssä, Tupla tai Kuitti-

ohjelmassa.

Työn Vallan toimittaja Markku

Tulander lähti kyselemään Jussin

kuulumisia.

MT: Terve Jussi. Tein sinusta

muutama vuosi sitten haastattelun,

jossa kerroit haaveenasi

olevan rakentaa Lada-farmi.

Hyvin näyttää projekti edenneen,

viimeksi kulkupelejä oli

jotain kahdenkymmenen paikkeilla…

L-J: Nyt niitä on tosiaan melkein

viisikymmentä, enimmäkseen

Ladoja mutta myös

muutamia muita neuvostokulkupelejä.

Aina niitä jossain on

menossa peltoautoiksi tai muuten

hukkaan, joten niitä sitten

pitää käydä pelastamassa.

MT: Mitenkäs Janakkalan

kunta on muistanut sinua, kun

olet tuonut kunnalle valtavasti

myönteistä huomiota ihan valtakunnallisesti?

L-J: Heh, no eipä kyllä mitenkään.

Muuten se TV esiintyminen

kyllä toi huomiota. Alkuun

varsinkin oli vaikea tottua siihen,

että vaikkapa tankatessa

tai kahvilla käydessä kuuli supinaa,

”tuo on se Lada-mies”.

Mutta ihmiset ovat kyllä suhtautuneet

mukavasti. TV keikasta

tullut ainoa ”palkkiokin”

tuli sitä kautta, että eräs katsoja

tarjosi minulle tarpeettomaksi

jäänyttä Ladaansa. Minähän

laitan autot kierrätykseen eli

kaikki mahdolliset osat otetaan

uusiokäyttöön. Autoista poistetaan

ensin kaikki nesteet ja ne

viedään asianmukaiseen käsittelypaikkaan.

Osia irrotetaan

pikku hiljaa ja se mitä ei voida

käyttää hyödyksi, romutetaan.

MT: Sinulla on tuon

konkreettisen Lada-tavaran

ohessa myös melkoinen

tietopankki ko. autoista?

L-J: Sehän on ollut yksi

tuon julkisuuden seuraus,

että minulta soitellaan ja

kysellään asioita. Paljon myös

konkreettisia neuvoja, mistä

osia saa jne.

Verovirkailijana työskentelevä

Jussi Kulonen, Lada-mies

henkeen ja vereen, on neuvoja

auliisti jaellut. Eikä hänellä

olisi kuulemma ollut mitään

sitäkään vastaan, että häneltä

olisi kyselty vähän neuvoja

myös taannoin, kun autoveroa

uudistettiin. Ei tainnut olla

ihan kaikilta osin onnistunut

hanke, ainakaan Lada-Jussin

mielestä. Ai niin, kumpiko

on kuuluisampi? Siinähän

olisi kunnan matkailuväelle

selvittämistä. Että löytyy täältä

eläviäkin kuuluisuuksia.

Salppurin kisojen ansiosta Lahti

on jo vanhastaan kansainvälisesti

tunnettu urheilukaupunki.

Myös kesän kenttälajeissa

Lahden Ahkera ja Lahden

Atomi, unohtamatta Reipasta,

Kuusysiä eli Kyykkää, FC Lahtea,

Pelicansia ja Lahden Hiihtoseuraa.

Myös Lahti Ringette

ja taitoluistelijat tulee muistaa.

Tässä esimerkinomaisesi mainitut

seurat – monien muiden

ohella – ovat ”yksissä tuumin”

pitäneet kotikaupunkimme

urheilumainetta yllä. Lahti ja

lahtelaiset tarvitsevat urheiluseuroja

ja seurat Lahtea.

Nyt kuitenkin kuulin yläasteiden

koulujen välisissä

kuuluttajan kertomana, että

ala-asteiden (luokat 1.-6.) kisat

on tältä vuodelta peruttu säästösyistä.

No voi sun... Eihän ne

suuret eivätkä kansainväliset

kisat ole, mutta kasvavalle polvelle

tärkeät. Lahti antaa siis

viestin ettei nuorisourheilu ole

aikuisten oikeasti tärkeää.

Tärkeämpää on saada kirstunpohjalle

rahaa toriparkin ja

muun hianon sekä historiaan

jäävän menoerän suunnitteluun.

Eihän mikään ole liian

kallista, jos sitä ei itse tarvitse

maksaa.

Kaupunginjohtaja elokuun

lopulla Lahden radiossa paukutteli

henkseleitään, kuinka

meillä on terveydenhuolto n.

10% alle suurten kaupunkien

keskiarvon. Sinällään säästäväisyydessä

ei ole mitään

moitittavaa. Valitettavasti se

säästö tuntuu syntyneen vanhalla

reseptillä, eli otetaan heikoimmassa

asemassa olevilta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon

säästötalkoisiin ovat päässeet

osallistumaan lapset ja vanhukset.

Koulut ja päiväkodit

– listaa saa jatkaa oman halunsa

mukaisesti. Ainoa keino

tuntuu polvesta polveen olevan

”otetaan niiltä joilta ennenkin

on otettu”. Nythän ollaan tavan

kaupunkilaisia myymässä huutolaisiksi

halvimman tarjouksen

tehneelle. Vanhat hyvät ajat

ovat täällä taas? Ruotimummoja

ja vaivaisukkoja...

On asioita joihin kunnassa

voi vaikuttaa ja toisia joille

kunta ei mittään voi.

Mutta voisko edes ihan vaihtelun

vuoksi koittaa vaikuttaa

kuntalaisten edun mukaisesti

niihin asioihin joissa se on

mahdollista? Ja pitää mielessä,

että kuntapäättäjätkin ovat

toisten kukkarolla.

Olin muiden mukana ”Veterans

walking for Peace”-tapahtumassa,

jossa järjestäytyminen

tapahtui kauppatorilla.

Siellä tulin jutelleeksi erään

torilla vakikauppaa käyvän

myyjän kanssa, keskustelumme

kääntyi toriparkkiin. Tulimme

yhdessä ajatukseen, että

olisi varmaan halvempaa ja helpompaa

rakentaa pysäköintitasanne

torin päälle. Samallahan

pääsisi sateensuojaan. Maan

alle rakentaminen vanhaan

järvenpohjaan voi olla yllättävän

hintavaa hupia. Jos nyt sitten

”kävely”keskustaan on ihan

pakko saada lisää autoja. Kun jo

näillä mittarihinnoilla jää paikkoja

tavallisina päivinä tyhjiksi,

miten ne sitten siellä toriluolassa

täyttyisivät, kun tuntitaksat

olisivat jo ihan eri kymmenillä?

Eihän edes Siltapuiston parkkitalo

vielä pullistele.