Työreformia ajetaan kuin käärmettä pyssyyn - ay-demarien tuella
tai Työreformi on kaivettu esiin Atlantin pohjasta
Keskustan työreformista nousi 1990-luvun loppu puolella iso meteli ay-liikkeen piirissä. Ay-liike leimasi silloin esityksen ennennäkemättömän rajuksi hyökkäykseksi palkansaajia vastaan. Tuolloin puhuttiin, että sen toteuttaminen merkitsisi paluuta isäntävaltaan ja jopa taantumisesta 30-luvulle.
Työreformin keskeinen muotoilija pääministeri Matti Vanhanen on ajanut asiaa eteenpäin pala palalta hallituskaudellaan ja aikoinaan SAK:n taustavaikuttaja ja päävastustajana kunnostautuneen Eero Heinäluoman (SDP) avittamana.
Työreformia ei olekaan haudattu syvälle Atlanttiin pohjaan, vaikka niin on väitetty
SAK:n 100-vuotisjuhlinnan ay-aktiiviseminaarissa 27.1.2007 puheenjohtaja Lauri Ihalainen nosti yllättäen työreformin keskeisen ajatuksen nimittäin Paikallisen yhteistyön ja sopimisen laajentamisen. Merkitseekö tämä sitä, että SAK hyväksyy tänään työreformin karvoineen kaikkineen? Ja nostetaanko se seuraavan työehtokierroksen neuvotteluiden keskeiseksi asiaksi?
Kirjoitin 16.1.1999 silloisessa Riihimäen Sanomissa, että " kritiikki on oikeutettua. Keskustan työreformissa esitetään, että työnantaja ja työntekijä voisivat laista ja työehtosopimuksista piittaamatta paikallisesti sopia kaikista työsuhteen ehdoista alakohtaista minipalkkaa lukuun ottamatta. Ay-liikkeen mukaan tämä merkitsisi sitä, että ennen pitkään työntekijät joutuisivat luopumaan vuosilomaeduistaan, sairasajan palkasta, ylityökorvauksista ja muista vastaavista eduista. Työpäivän pituutta rajoittaisi enää EU-työaikadirektiivin takaama viiden tunnin vuorokautinen lepoaika."
Ja edelleen "Keskustan työreformilla on tarkoitus luoda halpatyömarkkinat, jotka eivät millään lailla parantaisi työllisyyttä, vaan pikemminkin vaarantaisivat Suomen aseman vahvan osaamisen ja korkean teknologian maana."
Tuolloin Keskustan puheenjohtaja Esko Aho kommentoi, että ay-liikkeen vastareaktio perustuu väärinkäsityksiin, vääristelyyn ja suoranaisiin valheisiin. Hän mainitsi kaksi täydellistä väärinkäsitystä;.." Paikallista sopimista ei ole suinkaan tarkoitettu syrjäyttämään valtakunnallista työehtosopimusta vaan täydentää sitä. Sekä työntekijällä että työnantajalla oli edelleen mahdollisuus pidättäytyä yleissitovassa työehtosopimuksessa."
Keskustankin mallissa paikallisen tason sopija on ammatillisesti järjestäytynyt työyhteisö.
Valtaosa työpaikoista on pieniä, joista ei ole edes luottamusmiestä. Tämä on tuttu tilanne rakennusalalla. Sopimuksenteon edellyttämä tieto ja taito puuttuvat tyystin yhtälailla molemmilta osapuolilta. Ei ole alkeellisiaankaan edellytyksiä tasavertaiseen ja tasapuoliseen sopimiseen.
Tuolloin sitä Esko Ahon maalailemaa ammatillisesti järjestäytynyttä työyhteisöä ei useilla työpaikoilla aidosti ole. Siinä tilanteessa työntekijä on käytännössä yksin isäntävallan ruoskan armoilla.
Paikallinen sopiminen ei sovi varsinkaan pientyöpaikkavaltaisille aloille. Se tuo riitoja työpaikoille ja kasvattaa tuloeroja alojen välillä. Se johtaa isäntävallan rajuun kasvuun, jopa suoranaiseen saneluun ja ay-liikkeen aseman heikentämiseen.
Keskusta on hakee tänään yhteisrintamassa demareiden kanssa yrittäjä ystävällisten puolueiden roolia Atlantin pohjasta kaivetulla työreformilla. Aikaisemmin pelkästään keskusta kalasteli ääniä ennen vaaleja tällä profiilin nostollaan, mutta nyt kun ay-demarit ovat nielleet karvoineen päivineen työreformin, niin keskustan aikaisempi suurin riski poistuu, kun SAK:n johto ei enää metelöi ja pelottele duunari äänestäjiä työreformilla.
uusi suunta Rakennusliitolle ryhmän
Reijo Sutinen
puheenjohtaja